Kävimme Helsingissä messuilla. Oli tyypilliseen tapaan useampaa kivaa yhdessä – kädentaitoa, lemmikkieläimiä, lasta ja vaavia, pienoismalleja. Ja se pakollinen outlet. Lyhyt luonnehdinta messujen annista saattaisi olla, että hitosti kiitos saamistamme vapaalipuista. Pidempi luonnehdinta taasen… ajan- ja rahanhukkaa.

Ovatko messut hinnoitelleet itsensä niin kalliiksi, että yksikään järkevä yrittäjä ei enää moiseen rahojaan laita, koska eivät myynnillään saa sitä katettua ja markkinointina ei toimi, koska hukkuu massaan. Vai ovatko messut masentava läpileikkaus siitä missä suomalaisessa käsityö- ja pienyrittämisscenessä mennään?

Joko kaikki paikat tukkivat lastenvaunut olivat vähentyneet, tai sitten kolmen aikoihin lauantaina messuille saapuminen oli taktisesti järkiveto. Mielenkiintoisen uusi kokemus oli se, että pääsimme kurvaamaan suoraan parkkihalliin jonottamatta. Kun parkkipaikoista ei ole pulaa, niin messut eivät ole täynnä. Hesan messukeskuksen parkkihalleissa saisi muuten olla muitakin opasteita kuin vain maksuautomaattien suunta – kaikki eivät aidosti tiedä mihin päin lähteä kävelemään, että ylipäätään löytävät messuille.

Messualueella kävelimme virtaa vastaan. Piltit olivat sammuneet ja perheet suunnistivat kotiin päin. Lupaavaa. Toki lapsiperheiden on päästävä tuhlaamaan rahojaan, ja he olivat osan messujen kohdeyleisöä, mutta ei minun silti tarvitse vaunuruuhkista pitää. He nimittäin tukkivat kaikki mahdolliset kulkureitit melkoisen tehokkaasti. Minä en ymmärrä miksi vaaveleita ei voi viedä vaikka isovanhemmille kylään kun vanhemmat suuntaavat messuille. Mutta ilmeisesti elää kuvitelma, että parivuotiaat nauttivat messutarjonnasta, heillä on kivaa ja reissusta jää mukavat muistot. Se, että lapsi ei viikon päästä enää muista koko happeningista mitään, ja vaunuissa väsymystään raivoava lapsi todennäköisemmin ei nauti mistään, on varmaan aivan erillinen asia.

Helsingin messarissa järjestetään maan suurimmat koiranäyttelyt. Pelkästään koiria on enemmän kuin tällä messulla ihmiskävijöitä. Eikä yksikään haukku osaa käyttää roskiksi tai vessoja. Kun messuille kootaan paljon lapsiperheitä, niin samalla tavalla roskisten käyttö unohtuu. Messuhallit olivat niiltä osin kuin missä lapsiperheitä parveili todella roskaisia. Siivottomia. Koiranäyttelyt ovat siistejä, koska niissä on varauduttu siivoamiseen ja sitä tehdään koko ajan.

Kun suomalaiset lapsiperheet päästetään valloilleen, niin siivoojien armeija olisi näemmä vähintään tuplattava. Ei pitkään tarvitse mietti miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ja kouluissa on ongelmia: riittää kun katsoo vanhempien puuhailua. Mutta jostain nämä tuoreet vanhemmat ovat omat käytöstapojen puutteensa oppineet… Joko nyt jollain ikäluokalla alkaa posket punottamaan?

Vessat olivat lapsiperheiden jäljlltä karmeammassa kunnossa kuin kännisten kakaroiden ryyppyfestivaaleilla. Se, että asiakkaat sotkevat urakalla ja mielin määrin on oma ongelmansa. Se, että paikalla oli vain pari siivoukseen keskittyvää, oli puhtaasti työnjohdollinen ongelma. Kannattaisiko ehkä kuitenkin harkita muutaman siivojaan palkkaamista lisää, ja jopa maksaakin heille hieman enemmän kuin kahvirahoja?

Sen tiedän, että kun ensimmäinen myyntikoju oli kestovaippayhdistyksen, niin olin poistunut omalta mukavuusalueeltani. Minä olen kolmen lapsen isä, mutta en enää hedelmällisyyttäni jakavassa iässä.

Me kuljimme kohtuullisen vähätarjontaisen alueen läpi nopeasti tutustumaan muihin anteihin. Kädentaito oli se, miksi messuille ylipäätään saavuimme. Tarjonta oli vähäisempää niin määrässä, laadussa kuin vaihtelevuudessakin kuin mitä viime vuonna. Ainakin muistin mukaan.

Paljon mainostetut työnäytökset – siis ne mihin me törmäsimme – rajoittuivat yhteen paniikkikohtauksen partaalla olevaan mikä-lie-pitsynnyplääjään tai pipomaakariin, ja työkalunsa iloiseen sekasortoon pöydälleen levittäneeseen hopea- tai koruseppään.

Ennen pääsi nyppimään, kokeilemaan ja ihmettelemään. Ei enää. Se, että tusina nuorta naista ostaa Kiinasta samoja erivärisiä helmiä ja pujottelevat niitä nauhoihin mainostaen edustavansa suomalaista käsityödesigniä, on aika kaukana kädentaidoista, designistä puhumattakaan. Ehkä minä en vaan osaa arvioida noita asioita. Mutta samat kelttikorumyyjät messuilta toiseen alkavat kuitenkin jo kyllästyttää. Ehkä siksi, että en ole kohdeyleisöä.

Kuulin, että ständin hinta parilta päivältä sähköineen oli tonnin luokkaa. Tuolla hinnalla luulisi myyjän edes yrittävän myydä. Oli mielenkiintoista, että omaa brändäystä oli yritetty tehdä, sillä mainos/nimitauluun oli usein varmasti uhrattu aikaa, vaivaa ja rahaa kuten jonkun verran myös muuhun rekvisiittaan. Mutta se, että uskoo omien tuotteiden olevan mainioita ja aivan varmasti erottuvan naapurikojun samanlaisista tuotteista, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työ on valmis. Siis jos tarkoituksena on aidosti myydä jotain, ei vain tyytyä esittelemään vitriininomaisesti tuotteitaan.

Myyjät pelkäsivät ihmiskontakteja. He eivät tehneet elettäkään myydäkseen. Osa oli ns. naama norsunvitulla koko ajan ja näpersivät omia juttujaan, selailivat tablettejaan tai puhelimiaan, tai käänsivät käytännössä selkänsä messuvieraille.

Annan ilmaisen neuvon. Jos osaatte tehdä, mutta asiakkaisen kohtaaminen on pahinta mitä maailma voi teille tarjota, niin älkää lähtekö itse messuille. Maksakaa sen tonnin lisäksi jollekulle, joka osaa myydä ja esitellä osaamistanne.

Halu myymättömyyteen paistoi läpi jokaisella messualueella. Jos suomalaisessa työelämässä työntekijä on työnantajan suurin rasite, niin ilmeisesti myynnissä ja markkinoinnissa asiakas on suurin kiusa ja haitta mihin voi törmätä. Ehkä olisikin pitänyt käyttää viittomakieltä – eivät myyjät leikkineetkään mykkää, he olivat aidosti mykkiä?

Muutama oli avoin, laittoi itsensä valokeilaan ja oli ihmisten suhteen aktiivinen, ei reaktiivinen. He näyttivät tekevän myyntiä. Mutta heistä myös näkyi, että pitivät siitä mitä olivat tekemässä.

Ovatko nettikaupat tappaneen myyntitaidot? Luullaanko, että samalle Woocommerce-pohjalle kyhätty web-kauppa riittää, ja että asiakkaat löytävät myynnin kunhan muistaa oman scenensä foorumeilla ja naamakirjaryhmissä postata kaupan linkkejä tarpeeksi ahkerasti? Osalle se varmasti riittää, mutta jos konsepti on tuo, niin miksi tulla messuille?

Ei tietenkään ole messuasettajan vika, että tyhjä tilaa oli vaikka kuinka, tai että kädentaidot oli työnnetty hämäriin nurkkiin. Mutta kannattaisiko varsinaisen messujärjestäjän pohtia hieman syntyjä syviä miksi näytteilleasettajien määrä tipahtaa?

Harrastus- ja mallipuoli oli väljempää ja valoisampaa. Enemmän miehiä. Myyjät olivat suurelta osin yhtä vahvasti harrastukseensa hurahtaneita kuin asiakkaansa. Mutta eivät hekään myyneet. Olivat varmaan esittelemässä omia rakennusprojektejaan, jotka olivat kieltämättä hienoja. Istuivat taustalla, onnellisen näköisinä.

Ymmärrän, että minä en olisi ostanut ensimmäistäkään junavaunua tai tonnin lentokoneetta vaikka myyjä olisi ollut kuinka aktiivinen tahansa. Mutta sitä en ymmärrä, että Dremelin edustaja vaipuu samaan.

Mielenkiintoista oli kuinka messualueille kohdentuu ulkoisesti samantyyppistä ihmistä. Harrastuksissa edustuksessa oli enemmistönä miehet, nimenomaan hieman vanhemmat. Vartalon rakenteesta näkyi, että liikkuminen ei ollut pop, mutta järjestelmäkameroita oli paljon ja niitä käytettiin vielä ahkerammin. Lemmikki- ja lapsipuolella käytettiin enemmän kännyköitä.

Mutta mitä ihmettä elämäänsä kyllästyneet Star Wars hahmot siellä tekivät? Joku larp-esitys? Muuta markkinointia? En tiedä, koska sitä ei kerrottu. Mutta olenpa ollut kosketusetäisyydellä Darth Waderista ja selvinnyt hengissä kertomaan kokemuksesta.

P.S. Älkää siirtäkö messuvideoitanne Youtubeen. Ääniraidalta kuuluu taatusti taustamusiikkia, joka aiheuttaa kolme vaihtoehtoa:

  1. mainosten näyttö kilahtaa muusikolle, jolla ei ole osaa eikä arpaa videossasi
  2. koko ääriraita saattaa poistua, jos muusikko niin on halunnut
  3. koko video saattaa mennä esityskieltoon ja sinun oikeuksia rajataan ainakin hetkeksi, koska olet esittänyt videollasi tekijänoikeussuojattua musiikkia

Ja kaikki vain siksi, että hallin toisessa päässä olleet bicciesiintyjät huudattivat Pinkkiä. Tai kuten nyt, Tähtien sota esityksessä soitettiin Star Warsin tunnaria.

Liittyvät kuvat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *