5: Virtuaaliserverien tuskaa

 
 
00:00 /
 
1X
 

Kun on yksinyrittäjä, eikä omaa tietotekniikkaa kohtaan syvempää rakkaussuhdetta, vaan pitää niitä vain työkaluina, niin ylläpito voi olla joskus täyttä tuskaa. Aina sanotaan, että yrittäjän täytyy yrittää, eikä tuhlata omaa aikaansa kirjanpitoon, mutta harvemmin muistutetaan, että sama koskee nettipalvelujakin, niitä kotisivuja. Kaikki on hyvin kun asiat toimivat, mutta kun sivut ovat alhaalla, ruudulla lukee kryptisiä virheilmoja ja joudut korjaamaan kaiken itse, niin itku meinaa tulla. Aikaa kuluu ja kauppa ei käy, mutta elämähän on jatkuvaa oppimista ja kaikessa on oppimiskäyränsä.

Oma erämaataival alkoi siitä yksinkertaisesta faktasta, että siedettävän hintaiset web-hotellit eivät pysty tarjoamaan luotettavaa toimintaa yhdellekään hieman vilkkaammalle sivustolle. Yhtä äkkiä 500 euroa vuosi muuttuukin 500 euroksi kuukaudessa. Vaihtoehtona on siirtyä virtuaaliserverimarkkinoille ja tehdä itse. Silloin on parempi olla valmis valvomaan öitä Googlen parissa ja ymmärtää, että jos oma tekninen valmius ei riitä ratkaisemaan WordPress-asennuksessa plugareiden tai teemojen konfliktia, niin se ei taatusti riittä myöskään virtuaaliserverin ylläpidossa. Oppimiskäyrä on silloin Himalajan luokkaa ja vaikka jotkut pääsevätkin huipulle, niin aika moni putoaa.

Kiukuttelen podcastissä tilanteesta, jossa Ubuntu/Apache -yhdistelmä Digital Oceanin alla päätti yhtä äkkiä tarjota sivuston muodossa domain.tld/hakemisto, ei  tutussa domain.tld muodossa. Etsin syytä pitkään ja kupletin roisto löytyi virtual hostien .conf -tiedostosta. Ei siitä, jolla domain tuodaan palvelimen hakemistona Apachen tietoisuuteen, vaan Let’s Encryptin SSL-sertifikaatin takia tekemästä. Root directory oli väärin. Kun se piti olla muodosssa /var/www/domain/public_html niin se olikin /var/www/domain

Joku ammattimaisempi nörtti olisi löytänyt varmaan tuon äkkiä. Minulta siihen paloi viikonloppu kevään kauneita aikaa ja matkalla sain kaikki sivustoni kaadettu, kun Apache päätti suuttua ja olla toimimatta. Syypää siihen olin toki minä, koska aloin siivota pois sertifikaatteihin liittyviä tiedostoja luottamalla yhteen Googlella löytämääni ohjeeseen certbot toiminnasta – joka ei sitten ihan tehnytkään mitä väitettiin.

Linuxit ovat verrattomia työkaluja isoihin hommiin, loppukäyttäjille ei niinkään. Mutta yksikään pigviini ei ole serverikäytössä mikään viiden tähden laaturuumillistuma käytettävyyden suhteen. Kalvakat nörtit varmasti tykkäävät, mutta meille muille komentorivi ja kryptiset rimpsut ovat totaalista tuskaa. Ja niin kauan kun nörtit tekevät kehitystä samanlaisilleen, niin mikään ei muutu. Ja ennenkuin sanotaan, että ei terminaalia kummallisempia käyttöliittymiä tarvita, niin voidaan hetkeksi keskittyä palveluihin WHM ja cPanel – tarpeeseen ne syntyivät.

Kommentoi