Omien hevostemme ruokintaa selvittäessäni aloitin energiasta. Ihan vain siksi, että se on helpoin. Kun mietitään kokonaisenergiaa, niin peruslaskut riittävät ja hevonen määrää käytännön. Jos laihtuu, niin annetaan enemmän tai vahvempaa ja lihoessa sitten vähennetään tai annetaan laihempaa. Energia on eräällä tavalla geneerinen suure, jossa ei tarvitse sen enempää murehtia nyansseja. Mutta riittävä energian saanti on se pohja, jonka on oltava kunnossa ennen kuin aletaan murehtimaan tarkempia tekijöitä, kuten proteiinien saantia.

Proteiinit kuuluvat tärkeimpien tekijöiden joukkoon. Moinen luokitus on tietysti hieman teennäinen, koska aivan kaikella on oma korvaamaton, mutta ei selkeärajainen, roolinsa. En ala kirjoittamaan perusteita proteiinien ja niiden sisältämien aminohappojen toiminnasta. Jos perusteet kiinnostavat, niin KVG tai aloita vaikka Katiskasta. Katiskan jutut ovat toki kirjoitettu koirille, mutta aivan samat perusteet toimivat kaikille ihmisistä hevosiin.

Lyhyesti. Riittävä määrä proteiinia pitää eläimen terveenä ja kehon kunnossa. Liian alhainen proteiini sairastuttaa, ja usein – ainakin koirilla – liian alhainen valkuainen näkyy ensin turkin kehnoutena, sen jälkeen alentuneena vastustuskykynä ja heikentyneinä veriarvoina, sitten aletaan menettämään lihaksia ja aivan viimeiseksi eräällä tavalla kuollaan nälkään vaikka kaloreita olisikin tarpeeksi. Liian suuri proteiinimäärä ei haittaa, vaan ylimäärä pissitään pois, koska keho ei varastoi proteiinien aminohappoja ja niiden muuttaminen energiaksi ja sitä kautta läskiksi on suunnattoman kehnoa.

Ja sitten törmättiinkin välittömästi hevosen erikoisuuksiin. Korkea proteiini altistaa vatsahaavalle ja kaviokuumeelle, ja varsinkin alkuperäisponit ovat alttiimpia. Ravurit taasen vatsahaavalle ja muille suolisto-ongelmille. En ala vielä tässä vaiheessa kiukuttelemaan noita väitettä vastaan, mutta en niitä tällä syömisellä kuitenkaan usko. Sokerit ja sitä insuliiniongelmat sekä suoliston bakteerikannan epätasapaino yhdistettynä kehnoon kuntoon ja ylipainoon altistavat varmasti. Hevonen on evoluution myötä biologiselta taustaltaan sopeutunut syömään ravintoarvoiltaan kehnoa ruokaa ja kompensoimaan ruuan heikon laadun määrällä. Kun vaikkapa ravureilla ruuan energiatiheyttä nostetaan paljon yrittäen pitää muutoin ruuan kokonaismäärä kohtuullisena, ja samalla joudutaan lihasmassan takia (tai luulolla siitä) nostamaan proteiinien määrää ylös, niin eräällä tavalla ruokinnan kokonaissumma on liikaa hevosen ruuansulatukselle ja vatsa sanoo poks. Kyse ei siis olisi niinkään proteiinista, vaan että ruokinta ylipäätään ”vaatii” liikaa. Ja varmuudella vatsahaavalle altistaa liian harvat ruokintakerrat yhdistettynä liian vähäiseen juomiseen.

Liian korkeaan valkuaiseen yhdistetään aika ajoin myös valkuaispatit ja jopa rivi (vuohisrohtuma). Olen törmännyt jollain vaihtoehtofoorumilla väitteeseen, että kesäihottumakin johtuisi loppujenlopuksi liiasta proteiinista. Valkuaispateista en tiedä riittävästi, joten en ota niihin kantaan. Ehkä ne johtuvat proteiinin kokonaismäärästä, ehkä ei. En vain täysin ymmärrä mikä hevosen aineenvaihdunnassa moisia aiheuttaisi, joten aihe vaatii tutustumista.

Rivi on bakteeritulehdus, esimerkiksi stafylokokin aiheuttama, joten sen kytkeminen ruuan valkuaisen määrään vaatii kylläkin melkoisen mutkan kautta ajattelua. Se voisi periaatteessa johtuen hieman samasta kuin koirilla hiiva aika usein eli paksusuolen bakteerikannan epätasapainosta, joka vaikuttaa myös ihon bakteeritasapainoon, jolloin vuohisen bakteeritulehdus olisikin sekundäärinen ongelma. Tällöin oletettaisiin, että sulamaton valkuainen ruokkisi paksusuolen bakteerikantaa ja promoaisi ns. väärien bakteerien kasvua. Mahdollista. Silti väitän, että jos tuolle oletukselle mennään, niin suurin syy on taaskin sokerit, jotka ovat tehokkaampi kasvualusta suolistobakteereille ja jotka ovat kuitenkin hevosen ruokinnassa se todellinen ongelma – kun tai jos ruokintaperäisiä ongelmia tulee.

Kesäihottuma on polttiaisten aiheuttama reaktio, jossa voidaan jossitella toissijaisilla bakteeritulehduksilla samalla tavalla kuin rivin kanssa.

Jo riittää alkuihmettely, aiheesta saadaan tulevaisuudessa paljonko postauksia aikaiseksi. Nyt kiinnostaa kuitenkin poniemme ruokinta.

[table “1” not found /]

Tarkoissa ihmettelyissä pelkkä sulavan kokonaisproteiinin määrä ei riitä, vaan pitäisi tietää aminohappokoostumus. Olisi selvitettävä, että kuinka hyvin perusravinto täyttää ehdottomasti välttämättömien aminohappojen saannin ja mikä niistä on raja-aminohappona (lyhyt esittely termiin löytyy Katiskasta, taas tietysti koirien kautta, joten ei murehdita hevosten suhteen eläinproteiineista), koska se määräisi ei-välttämättömien aminohappojen valmistuksen elimistössä. Mutta koska korsirehun pitäisi olla täysipainoista perusrehua, joka täyttää hevosen normaalit tarpeet, niin en ala moisia nyt selvittämään. Ne ovat jatkokurssin aiheita.

[table “4” not found /]

Energian mukaan laskettuna Ronja tarvitsisi heinää 2,7 kg ja Aapo 6 kg. Perustason proteiinitarve saadaan siis tyydytettyä heinällämme kun määrä on energianvaatimuksen mukainen. On kuitenkin huomattava, että kummallakin mennään hyvin lähellä rajoja, eli pelivaraa ei suuremmin ole. Jos sulavuus mistä tahansa syystä kärsii, heinän laatu muuttuu kortisemmaksi tai eläimen tarve vaikka karvan vaihtumisen takia nousee, niin proteiinilisä esim. väkirehun (siis kauran) kautta tulee ehkä tarpeeseen.

Sivujuonteena tämä kertoo myös välittömästi sen, miksi isoilla urheiluhevosilla pelkän heinän syöttäminen on ongelma – jotta edes rasituksen ja suuremman lihasmassan proteiinimäärät saataisiin katettua, niin ruokamäärä nousisi niin korkeaksi, että hevonen ei ehtisi tekemään mitään muuta kuin syömään.

Muistisääntönä voisi pitää, ainakin meillä, että työn lisääntyessä Aapolla heinän määrää olisi nostettava aina kilo per ”rasitusaste”, lepo -> kevyt -> kohtalainen. Mutta jos Minna päättää aloittaa vaikkapa raskaan kenttäratsastustreenin, niin heinää tarvittaisiinkin jo pelkän proteiinin takia yli 10 kg päivässä – tuossa vaiheessa puhuttaisiin noin 450 kg hevosen kohdalla hivenen turhan suuresta määrästä ja olisi keksittävä joku muu ratkaisu.

Uskallan väittää, että perusolettamus heinän riittämisestä hevosen perusravinnoksi pätee, jos

  • hevonen on levossa tai kevyessä työssä
  • heinä on hyvälaatuista
  • hevonen ei tarkoita varsaa tai tiinettä/imettävää tammaa

3 kommenttia jutussa “Heinäanalyysi II: Proteiini”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *